Kauneusihanteiden kavaluus näyttäytyy kahdella tavalla. Ne kertovat ensinnäkin yksilölle miltä hänen itsensä pitäisi näyttää ollakseen hyväksytty ja haluttu ja toisekseen ne kertovat yksilölle minkä näköisiä ihmisiä hänen itsensä pitäisi pitää miellyttävän näköisenä. Joku voisi väittää noita samaksi asiaksi, mutta havaintojeni perusteella ihmismieli ei ole suinkaan näin suoraviivainen. Minun on vaikea uskoa, että hoikka ja lihaksikas (naisilta vaaditaan tietenkin ns. muodot oikeisiin kohtiin) vartalo olisi kaikkein kaunein niin suuren enemmistön perusteella mikä erinäisten kyselyiden tulos tuntuu olevan. Varsinkin kun jokunen vuosikymmen tai vuosisata sitten vielä samaisten kyselyiden tulos olisi voinut olla jotain aivan muuta.

Laumaeläimen luonteeseen kuuluu mennä sopulina muitten mukana ja kun jotain ihannetta tarpeeksi rummutetaan niin kenties monet oikeasti uskovat pitävänsä juuri sen mukaista ulkomuotoa viehättävimpänä. Löytyy varmasti kuitenkin myös niitä, jotka löytävät kauneuden jostain muista piirteistä, eivät vaan sitä syystä tai toisesta halua ilmaista. Minäpä aloitan. Naisvartalo on mielestäni kauneimmillaan silloin kun siinä on jonkun verran kiloja yli normaalipainon. Ylenmääräinen lihavuus ei ole kuitenkaan kaunista, ei naisilla eikä miehillä. Miesvartalo on mielestäni kauneimmillaan silloin kuin se on hoikka ja eivätkä lihakset pullistele liiaksi.

Se, että minulla on ihanteita ei tarkoita kuitenkaan ettäkö tuijottaisin vain ja ainoastaan ihanteeseen ja hyljeksisin kaikkia muita. Sisältö on aina se tärkein ja ulkoasu tulee kakkosena. Voin kuitenkin myöntää, että hieman tekee pahaa nykyisten tähtösten luurankomaisia olemuksia katsellassa ja tiedostaessa, että nämä ovat nyt ihanteita herkässä iässä oleville tylleröisille. On ihan ok olla luonnostaan superhoikka, mutta suurin osa ei sitä ole. Samaan hengenvetoon voin myös myöntää, että tulen hieman surulliseksi nähdessäni huomattavan ylipainoisia ihmisiä, siis sellaisia kuin minä itse olen. Mietin, että mikähän on ajanut tuon ihmispolon tuohon tilaan. Enkä niin irtautunut ole vallalla olevista käsityksestä ettäkö en joskus huomaisi liittäväni tähän tuntemattomaan niitä samoja laiskuuden ja huonon itsekurin määreitä mitä vastaan itse niin taistelen.

Myönnetäköön vielä sekin, että en usko, että huolisin tosi lihavaa miestä, en vaikka pääkopan sisällä säkenöisi miten ja sydän olisi puhdasta kultaa. Kyllä vaan, oikein kuulitte, minulle ei tosiaan kelpaisi mies, joka olisi oman itseni vastine toisen sukupuolen kuorissa. Joku voi pitää tätä kaksinaismoralistisena, mutta siinäs pitää. Minusta pariskunnan välillä pitää olla fyysistä vetovoimaa eikä sen puutetta voi mikään korjata. Ymmärrän näin ollen ihan hyvin sitä, että jotkut hyljeksivät minua vartaloni takia. Onneksi kuitenkin löytyy ihmisiä, jotka eivät ole yhtä rajoittuneita kuin itse olen ja sellaisiakin, jotka pitävät runsasta ylipainoa kauniina.