Elämä on vienyt niin ettei ole ehtinyt blogia päivittää. Huonoa omatuntoa olen potenut useampaan kertaan, mutta kirjoittaminen ei ole silti luistanut.

Tässä väliaikana huomio kiinnittyi erääseen lihavuuteen kohdistuneeseen uutiseen. Taannoin kerrottiin nimittäin kuinka Suomessakin laihdutusleikkaukset ovat yleistyneet. Olin aika järkyttynyt. Laihdutusleikkaukset ovat aina olleet minulle kuin punainen vaate. Koko leikkauksien mielekkyys on aina pistänyt epäilyttämään. Toki sitä ihminen laihtuu kun sisäelimet silvotaan siihen kuntoon ettei enää pysty ottamaan sisäänsä missään määrin normaalia määriä, mutta kuinka kestävä ratkaisu tämä todella on? Miten ja mitä ongelmia se oikeasti ratkaisee kun joku sairaalloisen lihava laihtuu kymmeniä kiloja kun ei pysty syömään kuin teelusikallisia ruokaa kerrallaan? Onko se edes oikeata elämää enää?

Netissä törmää usein laihdutusleikkauksen läpikäyneiden onnellisuutta pursuviin raportteihin siitä kuinka leikkaus on pelastanut elämän. Huomiotaherättävää raporteissa on se, että ne on tehnyt ihminen, jonka leikkauksesta on kulunut lyhyt aika. Tottahan toki varmasti se tuntuu hyvältä kun vuosia painaneet kilot katoavat kuin itsestään. Mutta missä ovat ne onnelliset, joitten leikkauksesta on kulunut vuosia tai vuosikymmeniä? Pienikin mahalaukku venyy ja paukkuu kestokykynsä rajoilla ja vaikkei mitään vakavia terveysongelmia ilmenesikään (harvinaista muuten kai leikatuilla) niin kuinka hurjasti se elämää rajoittakaan, että ei enää koskaan, ikinä, voi syödä kuten muut ihmiset. Ruokailu rajoittuu minimaalisiin annoksiin, jotka jo nekin vievät olon huonoksi ja tarvittavien hivenaineiden sekä vitaamiinien varmistamiseksi pitää popsia pillereitä lopun elämäänsä.

Järkytys leikkauksia koskevassa uutisoinnissa oli kuitenkin lähinnä se kuinka itsestäänselvänä otettiin leikkausten tarpeellisuus ja erinomaisuus ongelmien ratkaisussa. Tärkeintä on siis olla laiha vaikka sisukset olisi pätkittu ja kursittu kasaan eikä enää koskaan voisi elää normaalia elämää. Mitäpä siitä kun on vaan normaalimassa painossa eikä jättikokoinen valas.